9.12.2017, eli yksi päivä derbytuomarin elämässä.

Kirjoittaja 2016 Pohjola Cupin finaaliturnauksessa Jyväskylässä, 17.6.2017. Kuva: (c) Marko Niemelä, punkmarko.kuvat.fi

Aikaisemmin tänä vuonna luin toisen tuomarin kirjoituksen yhdestä sekunnista yhden pelin aikana ja miten paljon niin lyhyessä ajassa ehtii tapahtua ja miten paljon siinä ajassa tehdyillä havainnoilla ja päätöksellä ratkaistaan. Siitä inspiroituneena päätin kirjoittaa yhdestä päivästä derbytuomarin elämässä. Odotetusti tietenkin pelipäivästä kun arkipäivä kiinnostaisi tasan ei ketään. Alla päivän kulku kellonaikoineen, osa noin, osa varsin tarkkaan.

Sivuhuomiona pitää lisätä että käytän tekstissä paljon roller derbyn omaa termistöä jonka aukikirjoittaminen vaatisi parikin omaa artikkelia. Toistaiseksi saa mennä tämmöisenään, päivitellän ehkä myöhemmin termien selityksillä.

4.45

Tyypilliseen tapaani herään vartti ennen herätyskelloa. Makoilen silti sängyllä viiteen asti soivaan kellon ja sitten normaalit lähtörutiinit. Kamat pakkasin(ja tarkistin kolmesti)jo edellisenä iltana joten siltä osin ei ole stressiä.

6.30

Hit the road Jack.

Autonkin kävin kaivamassa esiin hangesta eilisen lumituiskun jäljiltä illalla että sen kanssa ei tarvitse enää aamulla hikoilla. Kuopio-Oulu välille olen varannut tunnin ylimääräistä että ehdin käydä kunnolla syömässä matkan varrella. Mikään ei ole tympeämpää kuin yrittää ahtaa kylmiä eväitä pelipaikalla ennen ensimmäistä peliä ja yrittää pärjätä niillä. Ei meinaan onnistu.

Matkalla käyn mielessäni läpi normitilanteita ja kaikenlaisia erikoistilanteita mitä mieleen tulee. Olen huomannut että mitä enemmän tilanteita käy läpi ajatustasolla sitä vähemmän ne yllättävät pelin aikana.

10.45

Pelipaikalla puolisen tuntia ennen officials’ meettiä, hyvin aikaa antaa jännityksen nousta. Joutoaika ennen pelejä on itselleni tärkeää että saan pään kunnolla käynnistymään pelivaihteelle.

11.15

Officials’ meet. Tällä kertaa suoraan tuomariporukalla. Käydään läpi perusasiat, ei mitään epätavallista. Tuomariryhmässä on pari vähemmän tai harvemmin tehnyttä ja yksi ensimmäistä kertaa varsinaisessa pelissä tuomaroiva. Kaikki vaikuttavat silti olevan hommasta perillä joten siltä osin en näe mitään lisähuomioitavaa omiin hommiini. Loppuryhmä on sitten tuttuja ja kokeneita tekijöitä joihin luotan täysin. Hyvät odotukset päivästä, tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

12.00

Ensimmäinen peli, opr.

Lämmittelyjen jälkeen ensimmäiseen peliin omalla melkein vakiopaikallani. Ulkoradan pakkatuomarin homma on vaikemmasta päästä sijoittumisen osalta, omaa paikkaa pitää hakea koko ajan pelitilanteen mukaan ja yksiselitteistä oikeaa paikkaa ei oikein pysty määrittämään. Luistelua tulee paljon melkein pelissä kuin pelissä, tällä kertaa suurempia kilpajuoksupakkoja ei tuntuisi olevan, molemmat joukkueet pelaavat varsin selkeää ja hallittua peliä.

Kokonaisuutena peli näyttää opr:n paikalta suhteellisen tasaiselta ja siistiltä. Yksi foulaus mutta ei mitään agressiivisuutta josta tarvitsisi huolestua. Voittaja löytyy suhteellisen selkeästi ja omalta osaltani olen tyytyväinen päivän aloitukseen.

Ensikertalainen tuomarikin näyttää pärjäävän hommassaan täysin hyvin. Harjoituspelejä tiedän hänellä olevan alla mutta virallisessa sarjapelissä on aina oma lisäpaineensa. Muutama huomio jää mieleen kerrottavaksi mutta alku on lupaava.

Pelipaikan lattia on myös oikein mukava ja nopea luisteltava, sekin osaltaan helpottaa menoa radan ulkopuolella jossa aina on enemmän tai vähemmän kiire johonkin suuntaan.

Pelin loputtua ensimmäisenä ruokaa, nälkä ei ole mutta se tulee jos ei syö. Liikuntaa on jo tullut ja tulee vielä lisää.

14.30

Toinen peli, front ipr.

Fronttina sijoittuminen on kertaluokkaa selkeämpää. Edellisestä kerrasta fronttina on jo hetki aikaa niin ennen peliä pitää kiertää omaa paikkaa lämmitellessä että saan oman kulkureitin haltuun. Varsinaiset tehtävät ovat onneksi hyvässä muistissa kun back ipr:nä on tullut oltua aika paljonkin. Pakan tilanne, etupuolen egagement zone ja kontaktirikkeet. Tuttua hommaa ja saan heti alusta hyvän vedon päälle. Pari kertaa jäähycallia toistaessa joudun jäämään omalta paikalta liian taakse ja pari kertaa kiihdyttävä pakka yllättää ja jään hetkeksi jälkeen. Ei mitään vakavaa ja peli on muutenkin täysin hyväksyttävää.

Pakan tilanteessa on melkoisesti elämää ja se vie itseltäkin jonkun verran huomiota. Kokonaisuutena peli on taas siistiä ja mitään erityistä huomioitavaa ei jää mieleen.

17.00

Kolmas peli, jr.

Jammerituomaroinnista on vielä pidempään kuin fronttina olosta. Kaikki jr proseduurit olen käynyt mielessäni läpi moneen kertaan ja lämmitellessä jatkan mentaaliharjoittelua ja käyn läpi perusrutiinit. Käyn scorekeeperini luona ja vaikka en aiemmin tämän tyypin kanssa ole ollut jr/sk parina huomaan käsimerkkejä läpikäydessä että taitoa selkeästi on. Hyvä homma, taitava scorekeeper antaa jammerituomarille paljon varmuutta pisteiden kanssa.

Jammerituomarointi on itselleni tuomaripaikoista se eniten rutiineilla käsiteltävä. Lineupin aikaan otan ensin tunnisteet omasta jammerista ja pivotista, sen jälkeen vastapuolen blokkereista vastaavat tunnisteet pisteiden laskua varten. Jamin aikana sitten lead/no lead/minulla/toisella, pisteiden lasku ja näyttö, call offit, toista 30-40 kertaa pelin aikana. Kerran pitää käydä selvittämässä pisteitä sk:n kanssa mutta lopulta olemme tilanteesta samaa mieltä. Kertaalleen myös hukkaan oman jammerini hetkeksi, löytyy onneksi pakasta hetken päästä eikä pääse karkaamaan niinkuin tuommoisessa tilanteessa helposti käy. Väriä vaihtavaa jammeriakaan ei tule kertaakaan vastaan.

Jammerituomarina näkee helposti jos toinen joukkue selvästi dominoi peliä. Niinkuin tällä kertaa käy, ensimmäisellä puoliajalla omat jammerini ovat ison osan aikaa pakassa vastapuolen blokkereiden hallussa. Se toinen jammeri taas kiersi suurimman osan aikaa suhteellisen vaivattomasti. Toiselle puoliajalle vaihdamme joukkueet toisen jr:n kanssa ja minulle tulee vaihteeksi aktiivisempi kiertovuoro. Kolmannen pelin toisella puolikkaalla jalkapohjat alkavat ilmoittaa että nyt on jo hetki luisteltu. Kipu tuntuu vain lineuppien aikana, jamien aikana sitä ei huomaa joten ei mitään vakavaa.

18.30

Pelit valmiina, kättelyt, kuvat, päivän läpikäyntiä tuomariporukalla ja yleistä jutustelua. Sitten suihkun kautta kotimatkalle.

Matkalla ehdin taas miettiä päivän tapahtumia ja kertailla mikä meni hyvin ja mikä voisi mennä paremminkin. Kaikkein tyytyväisin olen siihen miten hyvin fyysinen kuntoni riitti loppuun asti. Autosta noustessa ja jaloitellessa reisissä tuntuu että päivällä on tullut tehtyä jotain mutta missään vaiheessa fyysinen rasitus ei päässyt häiritsemään pelitilanteeseen keskittymistä. Yhdeksän kuukautta jatkunut kunto- ja voimatreeni alkaa tuottaa toivottua tulosta. Myöhemmin ynnäilin sykemittarista kolmen pelin yhteiskulutukseksi 3544 kcal eli ilmeisesti on tullut vähän liikuttuakin.

Erityisen iloinen olen myös ensimmäiset viralliset pelinsä hoitaneen uuden tuomarin suorituksesta. Uusia kasvoja tulee porukkaan ihan liian harvoin joten jokainen uusi, varsinkin näin lupaava ja innokas tekijä on oikein piristävää.

23.00

Kotiin selvitessä kello on jo kääntynyt yli yhdentoista.

Kamat kuivumaan, cv:n päivitys, ruokaa, Keisari Dark palautusjuomaksi ja unta nubiin.

Tästä eespäin seuraavaa pelipäivää kohti. Se seuraava onkin doubleheader joten vähän lyhyemmällä päivällä selviää.

 

Tommi of Finland

Roller derby ja minä.

Syksyn 2016 alkeiskurssilaisia, takana vasemmalta Katri, Sanita, Roosa ja Ronja, edessä yksi kurssin ohjaajista Kirkaisu. Kuva: Samu Lehto

En ole urheiluihminen. Olin hokenut sitä jo vuosia. Tunsin jonkinlaista ylpeyttä siitä, ettei minua saanut lähtemään lenkille. Kouluaikoina vihasin kaikkea, mikä vähänkin viittasi treenaamiseen: suorittamista, tulosten mittaamista, pisteiden laskua, lihaskuntoliikkeitä, radalla juoksemista.

Koululiikunnan jälkeen en harrastanut enää mitään liikunnallista. Tätä jatkui siihen asti, kunnes olin päättänyt kokeilla roller derbyä. Olin kuullut lajista jo aiemmin, ja alusta asti sen vauhdikkuus ja ryminä viehättivät. Kiinnostus oli jäänyt pariksi vuodeksi kytemään, osittain varusteiden hankkimisen takia. (Nykyään ainakin Kuopiossa tilanne on uusille aloittelijoille helpompi, sillä luistimet saa vuokrattua seuralta!)

Aloittelijakurssin alussa en pystynyt edes seisomaan luistimilla koko treenien aikaa, kunnollisesta luisteluasennosta puhumattakaan. Luisteleminen oli kuitenkin alusta asti paljon hauskempaa kuin kuntosalilla tai lenkillä käyminen, ja treeneissä on ollut ihan uskomattoman mukavaa käydä. Myös mahtavat joukkuekaverit vaikuttavat osaltaan tähän!

Pidän siitä, että laji on raskas. Toisin kuin lenkkeilyssä, derbyssä joutuu myös jatkuvasti huomioimaan ympäristöä, keskittymään, ja ajattelemaan omaa sijoittautumista radalla. Syke nousee melkein huomaamatta. Aika usein käy niin, että jonkin asian treenaaminen on ollut niin hauskaa, että vasta lopuksi tajuaa kuinka väsynyt sitä onkaan.

Harrastaessa olen oppinut sietämään esimerkiksi “kierrosten luistelemista”, joka on samantapainen harjoitus kuin Cooperin testi. Teen jopa lihaskuntoliikkeitä, aivan vapaaehtoisesti, koska olen huomannut miten paljon niistä on hyötyä.

Vaikka en ole kovin hyvässä kunnossa, en ole myöskään ikinä ollut paremmassakaan. Pystyn hyväksymään itseni ja rajoitteeni, ja tiedän että kehoni vahvistuu kun annan sille aikaa. Olen vielä siinä vaiheessa harrastamista, että uusia asioita tulee vastaan ihan koko ajan. Tästä on hyvä jatkaa – ehkä roller derby pikkuhiljaa tekee minusta jopa urheiluihmisen.

Ronja, #13

KuRDilan kuulumisia divarin jälkeen

Vuoden 2016 divarikausi on valmis joten keräsimme pelaajilta tuntemuksia nyt kun tuo kova urakka on takana. 2015 divari jäi väliin akuutin pelaajapulan takia, elämä vei pelaajia ketä minnekin joten parhaaksi vaihtoehdoksi jäi skipata divari ja palata seuraavana vuonna paremmin voimin.

Kesän ja syksyn mittaan muuttoliike kävi toiseenkin suuntaan ja muutaman uuden pelaajan kanssa päästiin pelaamaan 2015 Pohjola Cupia josta runkosarjan osalta lohkesikin voitto yhtä vaille kaikista peleistä. Finaalissa joukkue jäi kovasta yrityksestä huolimatta toiseksi.

”Kapteenina olen erityisen ylpeä siitä miten paljon joukkueen yhteispeli on kehittynyt syksystä tähän päivään. Tappioista ja vastoinkäymisistä ei olla lannistuttu, vaan rakkaus derbyyn on palanut kiihkeästi koko kauden luoden intoa ja taistelutahtoa pelaamiseen!”

Divarin osalta alku oli vähän kankeaa kun taas elämä näytti toisen puolensa ja ensimmäisessä pelissä oli kymmenen pelaajan rosteri ja Joensuu vei aika selkeästi. Kotiturnauksessa vastassa oli Porvoo ja tällä kertaa ero oli jo pienempi Porvoon voitettua kahdeksan pisteen erolla. Viimeiseen jamiin asti oli mahdollisuudet voittoon mutta tällä kertaa kävi näin.

”Ihan mielettömän hienoa oli olla mukana divaripeleissä. Mutta myös tosi rankkaa, kun pelattiin niin pienellä miehityksellä: kahdessa pelissä oli 10 pelaajaa ja yhdessä 12. Oma sairastuminen ennen viimeistä peliä tuntui tosi kurjalta, kun tiesi ettei ole ketään joka tulisi tilalle. Meidän joukkueelle tämä divarikausi on tehnyt tosi hyvää, pelataan nyt paljon paremmin yhteen kuin Pohjola Cupissa ja nyt tiedetään millaisia huikeita voimavaroja meistä löytyy kovan paikan tullen.”

7.5. oli kolmas ja viimeinen turnaus Jyväskylässä ja vastassa emäntäjoukkue Jyväskylä Rolling Ragdolls. Sairastumiset ja työasiat tekivät taas tehtävänsä ja KuRDit lähtivät pelaamaan kymmenellä neljäätoista vastaan.

”mun mielestä vika peli vedettiin ZEN AS FUCK MUT TÄYSII.. oli tosi rauhallinen tunnelma.. joskus hajos mut sit rauhotettii ja homma toimi jälleen.. toisaalta onnea että treeneissä ei oo aina kaikki paikalla ni pääsee olemaan toisten lineupeissa.. veikkaan et siks yhteispeli muidenkin kanssa tässä tilanteessa kääntyi hyväksi kun ei oo ihan täysin vierasta tyyppiä vieressä.. rauhallisuus tekemisessä.. calm the fuck down toimii”

Noista lähtökohdista aika moni luultavasti veikkaili Kuopion jäävän divarissa viimeiseksi. Vaan miten kävikään? Ratkaisua saatiin jälleen kerran odottaa viimeiseen jamiin asti ja loppuvihellyksen jälkeen Kuopio vei voiton 168-170. Toiseksi pienimmällä mahdollisella piste-erolla. Melkoista.

”Viime pelissäkin näytti hetken siltä, että Jyväskylä alkaa nousta niskan päälle, mutta sieltä se rautainen asenne nousi vastaan ja emme hämmentyneet siitä vaan peli jatku omaan fiksusti pelaavaan tapaansa. Koolattiin järkevästi, seinät kierrätti ja pysyi hitaana. Aina kierrettiin jammerin eteen ja resetti toimi hyvin, ei lähdetty aina kierrättää taakse asti vaan resetti omaan asetelmaan ja jammeri pysähty taas kun seinään. Yhteispeli toimii ja jammerit, etenkin uudet tulokkaat on näyttäneet kyntensä tässä hommassa.”

KuRDien tulevaisuus näyttää taas vähän valoisammalta. Viimeisimmän fresarikurssin ensimmäinen scrimmage on jo melkein ovella ja kaikilla fresareilla on intoa ja halua treenata. Seuraava divari alkaa nykytiedolla vuoden 2017 syksyllä Suomi Cupin siirtyessä syys/talvi/kevätkaudella pelattavaksi. Väliin mahtuu yksi Pohjola Cupin kausi ja vielä tuntematon määrä muita pelejä joten hyvin on aikaa saada uudet pelaajat vauhtiin ja vanhemmat pysymään terässä.

”Kehitys. Se on se mikä on itselle jäänyt vahvasti mieleen. Ollaan menty koko joukkueena hirmuisesti eteenpäin. Kauteen mahtui myös pari tappiota ja kukapa nyt häviämisestä tykkää, mutta otettiin opiksi ja mentiin eteenpäin. Mä oon aina odottanut pelejä kovasti ja yks syy tähän on se, että pääsee sen oman porukan, eli ihan teidän kaikkien kanssa, tositoimiin. Yhdessä mennään, loppuun asti. Ylpeä saa kyllä olla jokaisesta meidän pelaajasta ja kun miettii miten monelle tämä oli ensimmäinen kausi tällä tasolla! Ihan mahtavaa.”
Vain aika näyttää mihin KuRDit tästä vielä pääsevät.