Kategoria: Pelaajat

Kesällä 2013 ostin inline-luistimet. Niillä rullailu oli yli vuosikymmenen tauon jälkeen hauskaa, joskin meno oli kieltämättä aika huteraa. Mainitsin sivulauseessa miehelleni, että olisi kiva kokeilla niitä vanhan mallisia luistimia, joissa renkaat ovat kahdessa rivissä. Mies totesi, että Kuopiossa on roller derby seura, eli ei kun vaan sinne kokeilemaan. Ajatus jäi hautumaan noin puoleksi vuodeksi, kunnes marras-joulukuussa 2013 kotiin pärähti Viikkosavo, jonka kannessa poseerasivat Kuopio Roller Derbyn luistelijat. Sisäsivuilta löytyi tieto lajin avoimista treeneistä ja sinnehän oli päästävä.

 

Menin open skateen yksin. Koin tuohon aikaan ylipäätään olevani yksinäinen ja kaipaavani elämääni lisää ”jotain”. Kun vihdoin päästiin kokeilemaan varusteita ja nousin ensimmäistä kertaa luistimille, lensin suoraan ahterilleni. Hävetti, mutta nousin uudestaan. Luistelu oli lopulta sen verran mukavaa, että ilmoittauduin alkeiskurssille. Laji oli minulle entuudestaan tuntematon – en tiennyt juuri muuta kuin ne luistimet, ja että kyseessä on kontaktilaji. Suurimpana motiivinani oli opetella luistelemaan – ajattelin, että katsoo sitten jatkaako lajia sen jälkeen. Toiveissa oli kuitenkin myös tutustua uusiin ihmisiin lajin kautta.

 

Nyt vuosien jälkeen olen joskus miettinyt, millaista elämäni olisi, jos en koskaan olisi uskaltautunut Fresh Meat -kurssille. Neljä vuotta sitten olin kyllästynyt niin kuntosalilla kuin ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla käymiseen, joten motivaatio liikkumiseen oli kateissa. Nyt tilanne on täysin erilainen: derbytreenit ovat yksi viikon kohokohdista ja pelit suorastaan juhlaa! Teen myös aktiivisesti oheisharjoittelua, jotta olisin vahvempi radalla. En oikeastaan osaa sanoa, missä vaiheessa lajiin rakastuminen tapahtui, sillä minulle ei tosiaan ollut selkeää alkeiskurssille lähtiessäni, että tämä harrastus tuli elämääni jäädäkseen. Olen kuitenkin löytänyt roller derbyn avulla liikunnan ilon, enkä ole oikeastaan koskaan aiemmin suhtautunut liikuntaan tai mihinkään lajiin näin intohimoisesti. Aiemmin en voinut ymmärtää penkkiurheilua, mutta nykyisin saatan katsoa WFTDA:n Champseja livenä klo 01:00 marraskuisena sunnuntain ja maanantain välisenä yönä – vaikka töihin pitäisikin päästä aamulla aikaisin. Suurin merkitys derbyllä on kuitenkin ollut sosiaaliseen elämääni: derbyä ei turhaan kutsuta yhteisölliseksi lajiksi. Koen, että olen vihdoin löytänyt omanlaiseni joukon, jossa saan olla juuri sellainen urpo kuin olen. Joukkuekaverit ovat melkein kuin toinen perhe, jonka kanssa on jaettu monet itkut ja naurut. Meininki on rentoa ja vaikka meitä mahtuu seuraan ja joukkueeseen paljon erilaisia persoonia, #nooneisillegal – kaikki ovat tervetulleita ja ihmisillä on todella suuri halu olla kavereita ja tulla toimeen keskenään, vaikka kaikesta ei tietenkään aina olla samaa mieltä.

 

Jos siis uusi harrastus huippuporukassa kiinnostaa, niin tule mukaan! Meillä on tällä hetkellä aivan liian vähän pelaajia, joten me tarvitaan just sua. Kaikki, IHAN KAIKKI, olipa liikuntatausta millainen tahansa, otetaan alkeiskurssille avosylin vastaan. On toki totta, että luistelun opettelu on helpompaa ja kehitystä tapahtuu nopeammin, jos on harrastanut liikuntaa aiemmin, mutta se ei todellakaan ole välttämättömyys. Ja kaatumisista oppii – ainakin nousemaan entistä nopeammin ylös.

 

<3:lla Mela, #338

Millaista roller derbyn aloittaminen on? Helppoa? Vaikeaa? Mikä on hyvää tai huonoa ja mitä muuta siinä sivussa voi tehdä? Mira (#11 Jallusinaatio) kyseli Emman (#14 Emuli) tuntemuksia  aiheesta ja siitä syntyi tämä haastattelunomainen artikkeli.

Mira: Miten päädyit aloittamaan tämän harrastuksen?

Emma: Mitenköhän siinä kävi? Ninni (#80 Ninja) ja Laura (#338 Melankolina) olivat kavereitani  jo ennen kuin aloitin roller derbyn. Laura on työkaverini ja Ninni on ollut toisen kaverin kautta tuttu ja molemmat harrastavat derbyä. Varsinkin Laura puhui töissä paljon roller derbystä ja minä mietin, että mikä tämä juttu oikein on. Saivat sitten aivopestyä minut tulemaan open skateen ja meninkin. Open skaten jälkeen ajattelin, että periaatteessa voisihan tämä roller derby olla ihan jees, mutta toisaalta ne varusteet maksaa ja muuta. Sitten syksyn mittaan tuli sellainen olo, että ehkä minä kokeilen; voisihan se olla hauska kokeilla jotain uutta urheilulajia ja vieläpä joukkuelajia. Kaiken lisäksi tiesin, että siellä on pari tuttua kaveria ja hekin sanoivat, että ihan varmasti opit luistelemaan. Ajattelin, että no, minäpäs käyn kokeilemassa, ja sitten jäinkin sille tielle.

M: Sanoit jo tuossa, että aloittaminen oli helpompaa kun oli tuttuja. Mutta koitko, että aloittaminen oli muuten vaikeaa?

E: No, en oikeastaan. Varmasti jos porukka olisi ollut erilainen, niin olisi ollut vaikeampaa. Mutta tuohon porukkaan oli helppo tulla vaikka en tuntenut etukäteen ketään. Tiesin, että siellä on ne pari tuttua, jotka voivat ehkä olla ohjaamassa alkeiskurssilla, mutta sitten huomasinkin, että alkeiskurssilaiset ja valmentajat oli kaikki tosi hyviä tyyppejä. Alkeiskurssikavereiden kanssa oli helppo olla treeneissä sekä vapaa-ajalla. Ehkä se johtui vaan niistä ihmisistä, että oli niin helppo tulla porukkaan mukaan.

M: Oliko se myös yksi syy miksi jatkaa alkeiskurssin jälkeen?

E: Joo oli. Varmaankin jos olisi ollut erilainen alkeiskurssi – vaikka sellanen missä kaikki olisivat olleet tosi hiljaisia ja omissa poteroissa – niin sitten varmaan en olisi jatkanut roller derbyn harrastamista alkeiskurssin jälkeen. Todennäköisesti.

M: Oliko roller derby-varusteiden hankkiminen hankalaa?

E: No ei oikeastaan. Sain Lauralta aika paljon lisätietoa, että mitä kannattaisi ostaa. Facebookin Derbykirppis rollaattorissa oli käytettyjä varusteita myynnissä, sieltä aina itse bongailin tai sitten Laura saattoi vinkata, että ”Hei täällä on tällaista ja tällaista myynnissä, oletko huomannut?”. Yhdessä katsottiin niitä varusteita ja sillä tavalla oli aika helppoa hankkia jos sattui sopivaa kohdalle.

M: Oletko harrastanut muita urheilulajeja ennen kuin aloitit roller derbyn?

E: Lenkkeilyä ja kuntosalilla käyntiä. En oikeastaan mitään muuta.

M: Oletko kokenut että niistä on ollut hyötyä kun on aloittanut tämän harrastuksen?

E: Ehkä siitä saliharrastuksesta, koska siinä on tullut kehonhallintaa, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Ne vähäisetkin taidot on varmaan olleet hyödyllisiä derbyssä, jos vertaa tilanteeseen, jossa ei olisi koskaan tehnyt yhtään mitään urheilullista ennen alkeiskurssia. Samoin kohtuullinen, ei tosiaankaan hyvä, mutta kohtuullinen kestävyyskunto on ehkä edesauttanut siinä, ettei ollut niin hirveä pudotus säännöllistä treenaamista aloittaessa. Pitkissä treeneissä on jaksanut vähän paremmin keskittyä ja treenata, kun kunto on suunnilleen riittänyt ja ei ole ollut ihan henkihieverissä.

M: Joo, totta. Onko roller derby mielestäsi tehokas urheilumuoto? Onko se kehittänyt sinua?

E: Luistelutaitoa totta kai. Ja tasapaino on kehittynyt aika paljon. En koe, että lihaskunto tai kestävyys olisivat dramaattisesti parantuneet, toisaalta siitä on vaikea sanoa kun olen tehnyt samalla kaikkea muutakin. Mutta tasapaino ja luistelutaito ovat kehittyneet huomattavasti.

M: Mitä muuta olet tehnyt roller derbyn ohella?

E: Crossfittiä. Käyn salilla 1-3 kertaa viikossa. Crossfit-treeneissä teemme painonnostoa, aerobista kuntoa kehittäviä harjoitteita ja liikkuvuusharjoitteita.

M: Onko se auttanut sinua kehittymään roller derbyssä?

E: Mielestäni on. Esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana varsinkin jalkojen lihasvoima on kasvanut aika paljon ja siitä on kyllä selkeästi ollut etua roller derbyssä. Pelillisissä drilleissä olen huomannut, että myös tasapaino on aika paljon siellä salin puolella kehittynyt. Ja sitten vielä korvien välin kehittyminen. Crossfit ei ole erityisen kivaa, siinä tulee yleensä aika huono olo, se sattuu eikä se ole mitenkään miellyttävää, joten henkinen kantti on kasvanut. Jaksan olla siellä epämukavuusalueella derbyssäkin, enkä luovuta enää yhtä helpolla kuin ennen.

M: Onko yhteisöllisyys mielestäsi tärkeä osa urheiluharrastusta?

E: On se on nykyään. Aikaisemmin en ajatellut niin, mutta kun aloitin derbyn niin huomasin, että vähänkö huippua kun saadaan tehdä yhdessä. Ja siis nimenomaan sillä tavalla yhdessä, että ollaan samassa veneessä ja meidän menestys joukkueena riippuu paljolti pelaajien yhteistyöstä. Totta kai myös yksilölajeja harrastaessa tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa on kiva olla ja jotka tsemppaa, mutta muiden tekeminen ei vaikuta omaan lopputulokseeni niin vahvasti kuin joukkuelajeissa. Nimenomaan se joukkueena olemisen yhteisöllisyys – siitä minä olen roller derbyssä tykännyt. Se on ihan huippua.

M: Koetko että sinut otettiin hyvin vastaan silloin kun aloitit ja nyt kun olet jatkanut?

E: Joo, kyllä. Alkeiskurssilla meillä oli tosi hyvä henki ja kaikki olivat tosi kannustavia.Myös siirtymisvaiheessa, jossa päästään alkeiskurssilta treenaamaan muun seuran kanssa, on mielestäni onnistuttu tosi hyvin. Minulle ei ole koskaan tullut sellaista oloa, että en osaisi mitään, en olisi tervetullut tai olisin jotenkin tiellä.

M: Miten mielestäsi se yhteisöllisyys ilmenee roller derbyn harrastajissa?

E: Mielestäni yhteisöllisyys näkyy meillä siinä arkipäiväisessä treenaamisessa: en mitä todennäköisimmin ole se maailman paras blokkeri tai jammeri, mutta silti treenikaverit ja valmentajat jaksaa kannustaa. Jos joskus onnistuu tai edes suoriutuu paremmin kun viime treeneissä, niin saa kannustavaa palautetta muilta. Se on kyllä minun mielestä mukavinta. Minun mielessä roller derbyn yhteisöllisyys kulminoituu siihen, kun pelin jälkeen radan reunalla huudetaan yön ritardeja ja halataan toisiamme, ihan sama ollaanko me voitettu tai hävitty se peli. Se hetki on vähän niinkuin kirsikka kakun päällä.

M: Mikä on mielestäsi parasta roller derbyssä?

E: Liikuntaa saa muissakin lajeissa, mutta samanlaista yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä välttämättä ei. Eikä sitä, että voi tulla sellaisena kuin on: roller derbyssä on ihan sama mikä on ammatiltaan, minkälaiset luonteenpiirteet on, minkä kokoinen on, minkä pituinen on, mitä sukupuolta on, minkä värinen iho, kenen kanssa seurustelee, koska millään semmoisella ei ole merkitystä.  Me voidaan vaan olla semmoisia kuin ollaan ja  tehdä yhdessä asioita. Se ihan parasta tässä lajissa.