Kuukauden KuRDi siirtyi talviaikaan, mutta täällä ollaan edelleen, kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen! Tällä kertaa spotlightissa on ehkä eniten toimitsijoita hämmentävä kuopiolaispelaaja, eikä edes radan puolella! Mistä tämä nimen ja numeron yhdistelmä oikein on peräisin?
Joku vitsihän se oli. Istuttiin iltaa muutaman KuRDilaisen voimin ja mietittiin derbynimiä. Jostain mieleeni pälkähti nimi Lou Vitonen. Se tuntui heti omalta. Tämän jälkeen luonnollisesti mietintään tuli pelinumero. Loogisintahan olisi ollut ottaa pelinumeroksi vaikkapa viisi, mutta ei. Hieman pitää olla savolaista kieroutta mukana ja laittaa pelinumeroksi kaksi. Onhan siinä aika idioottimainen twisti; Lou Vitonen, pelinumerolla 2. Haha, meistä se oli ainakin sillä hetkellä hurjan hauskaa. Ja on sille kieltämättä vielä kyseisen illan jälkeenkin naureskeltu.
Olet yksi seuran perustajajäsenistä keväältä 2012, kerro vähän tästä kolmen ja puolen vuoden matkasta joukkueen nykyiseen tilanteeseen.
Toiminta haki pitkään omaa uomaansa ja jokainen silloinen seurassa ollut jäsen myös omaa paikkaansa seurassa. Myös muutamia riitoja ja hampaidenkiristelyjä mahtui tuohon aikaan. Tämän ehkä jollain tapaa ymmärtääkin kun lyödään yhteen kasa toisilleen lähes tuntemattomia ja voimakastahtoisiakin naisia. Kaikilla oli hieman erilainen käsitys siitä, millaisena tulevan roller derby -seuran näki ja millaiseksi sen toivoi muotoutuvan. Eteenpäin kuitenkin mentiin.
Jos nyt jotenkin vertaisin kolmen vuoden takaista ja tämän hetkistä Kuopio Roller Derbyä, niin suurimpana erona näkisin ehkä sen, että nyt on keskitytty siihen olennaiseen, eli pelaamiseen ja harjoitteluun. Alkuvaiheessa pienellä porukalla yritettiin olla kaikkea mahdollista, ja aikaa ja energiaa kului suunnattomasti kaikkeen oheishupsutteluun. On ollut hienoa huomata se, kuinka järjestäytynyttä ja säännöllistä toiminnasta on tullut.
Parannettavaa tietysti aina löytyy ja seuratoiminta kehittyy koko ajan. Täytyy sanoa, että mukaan on saatu värvättyä hurjasti hyvää porukkaa, jotka mahdollistavat sen, että toiminta rullaa niin hyvin kuin se nykypäivänä rullaa. Tässä lienee hyvä sauma kiittää kaikkia KuRDin kolme vuotisella taipaleella mukana olleita ja vielä tänäkin päivänä mukana olevia!
Suunnittelit myös seuran logon, ja täytyy sanoa että pin-up -tähtönen Puijon torni jalkojensa välissä on iskevimpiä ideoita joita derbylogoissa on nähty. Oliko logon suunnittelu helppo nakki, vai oliko vähällä syntyä aivan muunlainen lopputulos?
Logoa mietittiin pitkään ja hartaasti. Logoon haluttiin jotain perikuopiolaista, lisäksi jotain omaperäistä ja ehkä hieman huumoriakin. Ideointiin osallistui myös muita seuran jäseniä ja ideoinnin pohjalta piirtelin useita eri logovaihtoehtoja. Puijon tornilla lentävä naikkonen taisi kuitenkin aika yksimielisesti saada koko seuran kannatuksen. Olen logoa joskus kuullut kutsuttavan myös piereväksi Puijon torniksi. :DDD
Derbypelaajat ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja sinä sieltä pidemmästä päästä. Miltä tuntuu harjoittelu tai pelaaminen jos vierellä tai vastassa on paljon pienempi kaveri?
Eripituinen pelikaveri luo tietysti omanlaisensa haasteen. Ei ole helppoa pelailla kaverin kanssa, jonka takamus on kolmekymmentä senttiä alempana kuin oma takamus ja sitten pitäisi vielä blokkailla takamukset yhdessä. Tässä tietysti itselle taas yksi haaste lisää: matalampi derby-stance!
Lyhyt pelitoveri ei kuitenkaan ole niin hankala kuin lyhyt vastapeluri. Oman joukkuetoverin kanssa voi aina keksiä erilaisia tapoja blokata, joissa pituuserolla ei ole niin suurta merkitystä. Mutta lyhyet vastapelurit ovat hankalia. Highblokkia tulee tehtyä aika helposti. Itseäni kohtaan highblokkia taas tuskin koskaan tulee.
Olet pitkään pelannut pelkästään blokkerina, oletko täysin kotonasi tällä paikkaa vai kyteekö pinnan alla jonkinlainen jammauskipinä?
Kieltämättä aina välillä treeneissä kytee sellainen pieni jammauskipinä, mutta pelissä tuota kipinää ei suuremmin ole. Pitäydyn mieluummin blokkerin roolissa, koska siinä tunnen olevani parempi. Blokkaaminen on hauskaa vaikka se hieman epäonnistuisikin, mutta jammaus taas on hauskaa vain niin pitkään kuin se onnistuu!