Kesällä 2013 ostin inline-luistimet. Niillä rullailu oli yli vuosikymmenen tauon jälkeen hauskaa, joskin meno oli kieltämättä aika huteraa. Mainitsin sivulauseessa miehelleni, että olisi kiva kokeilla niitä vanhan mallisia luistimia, joissa renkaat ovat kahdessa rivissä. Mies totesi, että Kuopiossa on roller derby seura, eli ei kun vaan sinne kokeilemaan. Ajatus jäi hautumaan noin puoleksi vuodeksi, kunnes marras-joulukuussa 2013 kotiin pärähti Viikkosavo, jonka kannessa poseerasivat Kuopio Roller Derbyn luistelijat. Sisäsivuilta löytyi tieto lajin avoimista treeneistä ja sinnehän oli päästävä.
Menin open skateen yksin. Koin tuohon aikaan ylipäätään olevani yksinäinen ja kaipaavani elämääni lisää ”jotain”. Kun vihdoin päästiin kokeilemaan varusteita ja nousin ensimmäistä kertaa luistimille, lensin suoraan ahterilleni. Hävetti, mutta nousin uudestaan. Luistelu oli lopulta sen verran mukavaa, että ilmoittauduin alkeiskurssille. Laji oli minulle entuudestaan tuntematon – en tiennyt juuri muuta kuin ne luistimet, ja että kyseessä on kontaktilaji. Suurimpana motiivinani oli opetella luistelemaan – ajattelin, että katsoo sitten jatkaako lajia sen jälkeen. Toiveissa oli kuitenkin myös tutustua uusiin ihmisiin lajin kautta.
Nyt vuosien jälkeen olen joskus miettinyt, millaista elämäni olisi, jos en koskaan olisi uskaltautunut Fresh Meat -kurssille. Neljä vuotta sitten olin kyllästynyt niin kuntosalilla kuin ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla käymiseen, joten motivaatio liikkumiseen oli kateissa. Nyt tilanne on täysin erilainen: derbytreenit ovat yksi viikon kohokohdista ja pelit suorastaan juhlaa! Teen myös aktiivisesti oheisharjoittelua, jotta olisin vahvempi radalla. En oikeastaan osaa sanoa, missä vaiheessa lajiin rakastuminen tapahtui, sillä minulle ei tosiaan ollut selkeää alkeiskurssille lähtiessäni, että tämä harrastus tuli elämääni jäädäkseen. Olen kuitenkin löytänyt roller derbyn avulla liikunnan ilon, enkä ole oikeastaan koskaan aiemmin suhtautunut liikuntaan tai mihinkään lajiin näin intohimoisesti. Aiemmin en voinut ymmärtää penkkiurheilua, mutta nykyisin saatan katsoa WFTDA:n Champseja livenä klo 01:00 marraskuisena sunnuntain ja maanantain välisenä yönä – vaikka töihin pitäisikin päästä aamulla aikaisin. Suurin merkitys derbyllä on kuitenkin ollut sosiaaliseen elämääni: derbyä ei turhaan kutsuta yhteisölliseksi lajiksi. Koen, että olen vihdoin löytänyt omanlaiseni joukon, jossa saan olla juuri sellainen urpo kuin olen. Joukkuekaverit ovat melkein kuin toinen perhe, jonka kanssa on jaettu monet itkut ja naurut. Meininki on rentoa ja vaikka meitä mahtuu seuraan ja joukkueeseen paljon erilaisia persoonia, #nooneisillegal – kaikki ovat tervetulleita ja ihmisillä on todella suuri halu olla kavereita ja tulla toimeen keskenään, vaikka kaikesta ei tietenkään aina olla samaa mieltä.
Jos siis uusi harrastus huippuporukassa kiinnostaa, niin tule mukaan! Meillä on tällä hetkellä aivan liian vähän pelaajia, joten me tarvitaan just sua. Kaikki, IHAN KAIKKI, olipa liikuntatausta millainen tahansa, otetaan alkeiskurssille avosylin vastaan. On toki totta, että luistelun opettelu on helpompaa ja kehitystä tapahtuu nopeammin, jos on harrastanut liikuntaa aiemmin, mutta se ei todellakaan ole välttämättömyys. Ja kaatumisista oppii – ainakin nousemaan entistä nopeammin ylös.
<3:lla Mela, #338