Roller derby ja minä, osa 2, eli Melankolinaa vuosien varrelta.

KuRDit Jyväskylän divariturnauksessa 7.5.2017. Kirjoittaja #338 Melankolina pivottipipossa keskellä. Kuva (c) Juha Inkinen, IG @inkinenjuha

Kesällä 2013 ostin inline-luistimet. Niillä rullailu oli yli vuosikymmenen tauon jälkeen hauskaa, joskin meno oli kieltämättä aika huteraa. Mainitsin sivulauseessa miehelleni, että olisi kiva kokeilla niitä vanhan mallisia luistimia, joissa renkaat ovat kahdessa rivissä. Mies totesi, että Kuopiossa on roller derby seura, eli ei kun vaan sinne kokeilemaan. Ajatus jäi hautumaan noin puoleksi vuodeksi, kunnes marras-joulukuussa 2013 kotiin pärähti Viikkosavo, jonka kannessa poseerasivat Kuopio Roller Derbyn luistelijat. Sisäsivuilta löytyi tieto lajin avoimista treeneistä ja sinnehän oli päästävä.

 

Menin open skateen yksin. Koin tuohon aikaan ylipäätään olevani yksinäinen ja kaipaavani elämääni lisää ”jotain”. Kun vihdoin päästiin kokeilemaan varusteita ja nousin ensimmäistä kertaa luistimille, lensin suoraan ahterilleni. Hävetti, mutta nousin uudestaan. Luistelu oli lopulta sen verran mukavaa, että ilmoittauduin alkeiskurssille. Laji oli minulle entuudestaan tuntematon – en tiennyt juuri muuta kuin ne luistimet, ja että kyseessä on kontaktilaji. Suurimpana motiivinani oli opetella luistelemaan – ajattelin, että katsoo sitten jatkaako lajia sen jälkeen. Toiveissa oli kuitenkin myös tutustua uusiin ihmisiin lajin kautta.

 

Nyt vuosien jälkeen olen joskus miettinyt, millaista elämäni olisi, jos en koskaan olisi uskaltautunut Fresh Meat -kurssille. Neljä vuotta sitten olin kyllästynyt niin kuntosalilla kuin ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla käymiseen, joten motivaatio liikkumiseen oli kateissa. Nyt tilanne on täysin erilainen: derbytreenit ovat yksi viikon kohokohdista ja pelit suorastaan juhlaa! Teen myös aktiivisesti oheisharjoittelua, jotta olisin vahvempi radalla. En oikeastaan osaa sanoa, missä vaiheessa lajiin rakastuminen tapahtui, sillä minulle ei tosiaan ollut selkeää alkeiskurssille lähtiessäni, että tämä harrastus tuli elämääni jäädäkseen. Olen kuitenkin löytänyt roller derbyn avulla liikunnan ilon, enkä ole oikeastaan koskaan aiemmin suhtautunut liikuntaan tai mihinkään lajiin näin intohimoisesti. Aiemmin en voinut ymmärtää penkkiurheilua, mutta nykyisin saatan katsoa WFTDA:n Champseja livenä klo 01:00 marraskuisena sunnuntain ja maanantain välisenä yönä – vaikka töihin pitäisikin päästä aamulla aikaisin. Suurin merkitys derbyllä on kuitenkin ollut sosiaaliseen elämääni: derbyä ei turhaan kutsuta yhteisölliseksi lajiksi. Koen, että olen vihdoin löytänyt omanlaiseni joukon, jossa saan olla juuri sellainen urpo kuin olen. Joukkuekaverit ovat melkein kuin toinen perhe, jonka kanssa on jaettu monet itkut ja naurut. Meininki on rentoa ja vaikka meitä mahtuu seuraan ja joukkueeseen paljon erilaisia persoonia, #nooneisillegal – kaikki ovat tervetulleita ja ihmisillä on todella suuri halu olla kavereita ja tulla toimeen keskenään, vaikka kaikesta ei tietenkään aina olla samaa mieltä.

 

Jos siis uusi harrastus huippuporukassa kiinnostaa, niin tule mukaan! Meillä on tällä hetkellä aivan liian vähän pelaajia, joten me tarvitaan just sua. Kaikki, IHAN KAIKKI, olipa liikuntatausta millainen tahansa, otetaan alkeiskurssille avosylin vastaan. On toki totta, että luistelun opettelu on helpompaa ja kehitystä tapahtuu nopeammin, jos on harrastanut liikuntaa aiemmin, mutta se ei todellakaan ole välttämättömyys. Ja kaatumisista oppii – ainakin nousemaan entistä nopeammin ylös.

 

<3:lla Mela, #338

Roller derby, mietteitä harrastuksen aloittamisesta.

#14 Emuli Unicorn Violation turnauksessa Kuopiossa, 24.6.2016. Kuva (c): Ville Päivätie, facebook.com/starpassphotos

Millaista roller derbyn aloittaminen on? Helppoa? Vaikeaa? Mikä on hyvää tai huonoa ja mitä muuta siinä sivussa voi tehdä? Mira (#11 Jallusinaatio) kyseli Emman (#14 Emuli) tuntemuksia  aiheesta ja siitä syntyi tämä haastattelunomainen artikkeli.

Mira: Miten päädyit aloittamaan tämän harrastuksen?

Emma: Mitenköhän siinä kävi? Ninni (#80 Ninja) ja Laura (#338 Melankolina) olivat kavereitani  jo ennen kuin aloitin roller derbyn. Laura on työkaverini ja Ninni on ollut toisen kaverin kautta tuttu ja molemmat harrastavat derbyä. Varsinkin Laura puhui töissä paljon roller derbystä ja minä mietin, että mikä tämä juttu oikein on. Saivat sitten aivopestyä minut tulemaan open skateen ja meninkin. Open skaten jälkeen ajattelin, että periaatteessa voisihan tämä roller derby olla ihan jees, mutta toisaalta ne varusteet maksaa ja muuta. Sitten syksyn mittaan tuli sellainen olo, että ehkä minä kokeilen; voisihan se olla hauska kokeilla jotain uutta urheilulajia ja vieläpä joukkuelajia. Kaiken lisäksi tiesin, että siellä on pari tuttua kaveria ja hekin sanoivat, että ihan varmasti opit luistelemaan. Ajattelin, että no, minäpäs käyn kokeilemassa, ja sitten jäinkin sille tielle.

M: Sanoit jo tuossa, että aloittaminen oli helpompaa kun oli tuttuja. Mutta koitko, että aloittaminen oli muuten vaikeaa?

E: No, en oikeastaan. Varmasti jos porukka olisi ollut erilainen, niin olisi ollut vaikeampaa. Mutta tuohon porukkaan oli helppo tulla vaikka en tuntenut etukäteen ketään. Tiesin, että siellä on ne pari tuttua, jotka voivat ehkä olla ohjaamassa alkeiskurssilla, mutta sitten huomasinkin, että alkeiskurssilaiset ja valmentajat oli kaikki tosi hyviä tyyppejä. Alkeiskurssikavereiden kanssa oli helppo olla treeneissä sekä vapaa-ajalla. Ehkä se johtui vaan niistä ihmisistä, että oli niin helppo tulla porukkaan mukaan.

M: Oliko se myös yksi syy miksi jatkaa alkeiskurssin jälkeen?

E: Joo oli. Varmaankin jos olisi ollut erilainen alkeiskurssi – vaikka sellanen missä kaikki olisivat olleet tosi hiljaisia ja omissa poteroissa – niin sitten varmaan en olisi jatkanut roller derbyn harrastamista alkeiskurssin jälkeen. Todennäköisesti.

M: Oliko roller derby-varusteiden hankkiminen hankalaa?

E: No ei oikeastaan. Sain Lauralta aika paljon lisätietoa, että mitä kannattaisi ostaa. Facebookin Derbykirppis rollaattorissa oli käytettyjä varusteita myynnissä, sieltä aina itse bongailin tai sitten Laura saattoi vinkata, että ”Hei täällä on tällaista ja tällaista myynnissä, oletko huomannut?”. Yhdessä katsottiin niitä varusteita ja sillä tavalla oli aika helppoa hankkia jos sattui sopivaa kohdalle.

M: Oletko harrastanut muita urheilulajeja ennen kuin aloitit roller derbyn?

E: Lenkkeilyä ja kuntosalilla käyntiä. En oikeastaan mitään muuta.

M: Oletko kokenut että niistä on ollut hyötyä kun on aloittanut tämän harrastuksen?

E: Ehkä siitä saliharrastuksesta, koska siinä on tullut kehonhallintaa, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Ne vähäisetkin taidot on varmaan olleet hyödyllisiä derbyssä, jos vertaa tilanteeseen, jossa ei olisi koskaan tehnyt yhtään mitään urheilullista ennen alkeiskurssia. Samoin kohtuullinen, ei tosiaankaan hyvä, mutta kohtuullinen kestävyyskunto on ehkä edesauttanut siinä, ettei ollut niin hirveä pudotus säännöllistä treenaamista aloittaessa. Pitkissä treeneissä on jaksanut vähän paremmin keskittyä ja treenata, kun kunto on suunnilleen riittänyt ja ei ole ollut ihan henkihieverissä.

M: Joo, totta. Onko roller derby mielestäsi tehokas urheilumuoto? Onko se kehittänyt sinua?

E: Luistelutaitoa totta kai. Ja tasapaino on kehittynyt aika paljon. En koe, että lihaskunto tai kestävyys olisivat dramaattisesti parantuneet, toisaalta siitä on vaikea sanoa kun olen tehnyt samalla kaikkea muutakin. Mutta tasapaino ja luistelutaito ovat kehittyneet huomattavasti.

M: Mitä muuta olet tehnyt roller derbyn ohella?

E: Crossfittiä. Käyn salilla 1-3 kertaa viikossa. Crossfit-treeneissä teemme painonnostoa, aerobista kuntoa kehittäviä harjoitteita ja liikkuvuusharjoitteita.

M: Onko se auttanut sinua kehittymään roller derbyssä?

E: Mielestäni on. Esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana varsinkin jalkojen lihasvoima on kasvanut aika paljon ja siitä on kyllä selkeästi ollut etua roller derbyssä. Pelillisissä drilleissä olen huomannut, että myös tasapaino on aika paljon siellä salin puolella kehittynyt. Ja sitten vielä korvien välin kehittyminen. Crossfit ei ole erityisen kivaa, siinä tulee yleensä aika huono olo, se sattuu eikä se ole mitenkään miellyttävää, joten henkinen kantti on kasvanut. Jaksan olla siellä epämukavuusalueella derbyssäkin, enkä luovuta enää yhtä helpolla kuin ennen.

M: Onko yhteisöllisyys mielestäsi tärkeä osa urheiluharrastusta?

E: On se on nykyään. Aikaisemmin en ajatellut niin, mutta kun aloitin derbyn niin huomasin, että vähänkö huippua kun saadaan tehdä yhdessä. Ja siis nimenomaan sillä tavalla yhdessä, että ollaan samassa veneessä ja meidän menestys joukkueena riippuu paljolti pelaajien yhteistyöstä. Totta kai myös yksilölajeja harrastaessa tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa on kiva olla ja jotka tsemppaa, mutta muiden tekeminen ei vaikuta omaan lopputulokseeni niin vahvasti kuin joukkuelajeissa. Nimenomaan se joukkueena olemisen yhteisöllisyys – siitä minä olen roller derbyssä tykännyt. Se on ihan huippua.

M: Koetko että sinut otettiin hyvin vastaan silloin kun aloitit ja nyt kun olet jatkanut?

E: Joo, kyllä. Alkeiskurssilla meillä oli tosi hyvä henki ja kaikki olivat tosi kannustavia.Myös siirtymisvaiheessa, jossa päästään alkeiskurssilta treenaamaan muun seuran kanssa, on mielestäni onnistuttu tosi hyvin. Minulle ei ole koskaan tullut sellaista oloa, että en osaisi mitään, en olisi tervetullut tai olisin jotenkin tiellä.

M: Miten mielestäsi se yhteisöllisyys ilmenee roller derbyn harrastajissa?

E: Mielestäni yhteisöllisyys näkyy meillä siinä arkipäiväisessä treenaamisessa: en mitä todennäköisimmin ole se maailman paras blokkeri tai jammeri, mutta silti treenikaverit ja valmentajat jaksaa kannustaa. Jos joskus onnistuu tai edes suoriutuu paremmin kun viime treeneissä, niin saa kannustavaa palautetta muilta. Se on kyllä minun mielestä mukavinta. Minun mielessä roller derbyn yhteisöllisyys kulminoituu siihen, kun pelin jälkeen radan reunalla huudetaan yön ritardeja ja halataan toisiamme, ihan sama ollaanko me voitettu tai hävitty se peli. Se hetki on vähän niinkuin kirsikka kakun päällä.

M: Mikä on mielestäsi parasta roller derbyssä?

E: Liikuntaa saa muissakin lajeissa, mutta samanlaista yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä välttämättä ei. Eikä sitä, että voi tulla sellaisena kuin on: roller derbyssä on ihan sama mikä on ammatiltaan, minkälaiset luonteenpiirteet on, minkä kokoinen on, minkä pituinen on, mitä sukupuolta on, minkä värinen iho, kenen kanssa seurustelee, koska millään semmoisella ei ole merkitystä.  Me voidaan vaan olla semmoisia kuin ollaan ja  tehdä yhdessä asioita. Se ihan parasta tässä lajissa.

9.12.2017, eli yksi päivä derbytuomarin elämässä.

Kirjoittaja 2016 Pohjola Cupin finaaliturnauksessa Jyväskylässä, 17.6.2017. Kuva: (c) Marko Niemelä, punkmarko.kuvat.fi

Aikaisemmin tänä vuonna luin toisen tuomarin kirjoituksen yhdestä sekunnista yhden pelin aikana ja miten paljon niin lyhyessä ajassa ehtii tapahtua ja miten paljon siinä ajassa tehdyillä havainnoilla ja päätöksellä ratkaistaan. Siitä inspiroituneena päätin kirjoittaa yhdestä päivästä derbytuomarin elämässä. Odotetusti tietenkin pelipäivästä kun arkipäivä kiinnostaisi tasan ei ketään. Alla päivän kulku kellonaikoineen, osa noin, osa varsin tarkkaan.

Sivuhuomiona pitää lisätä että käytän tekstissä paljon roller derbyn omaa termistöä jonka aukikirjoittaminen vaatisi parikin omaa artikkelia. Toistaiseksi saa mennä tämmöisenään, päivitellän ehkä myöhemmin termien selityksillä.

4.45

Tyypilliseen tapaani herään vartti ennen herätyskelloa. Makoilen silti sängyllä viiteen asti soivaan kellon ja sitten normaalit lähtörutiinit. Kamat pakkasin(ja tarkistin kolmesti)jo edellisenä iltana joten siltä osin ei ole stressiä.

6.30

Hit the road Jack.

Autonkin kävin kaivamassa esiin hangesta eilisen lumituiskun jäljiltä illalla että sen kanssa ei tarvitse enää aamulla hikoilla. Kuopio-Oulu välille olen varannut tunnin ylimääräistä että ehdin käydä kunnolla syömässä matkan varrella. Mikään ei ole tympeämpää kuin yrittää ahtaa kylmiä eväitä pelipaikalla ennen ensimmäistä peliä ja yrittää pärjätä niillä. Ei meinaan onnistu.

Matkalla käyn mielessäni läpi normitilanteita ja kaikenlaisia erikoistilanteita mitä mieleen tulee. Olen huomannut että mitä enemmän tilanteita käy läpi ajatustasolla sitä vähemmän ne yllättävät pelin aikana.

10.45

Pelipaikalla puolisen tuntia ennen officials’ meettiä, hyvin aikaa antaa jännityksen nousta. Joutoaika ennen pelejä on itselleni tärkeää että saan pään kunnolla käynnistymään pelivaihteelle.

11.15

Officials’ meet. Tällä kertaa suoraan tuomariporukalla. Käydään läpi perusasiat, ei mitään epätavallista. Tuomariryhmässä on pari vähemmän tai harvemmin tehnyttä ja yksi ensimmäistä kertaa varsinaisessa pelissä tuomaroiva. Kaikki vaikuttavat silti olevan hommasta perillä joten siltä osin en näe mitään lisähuomioitavaa omiin hommiini. Loppuryhmä on sitten tuttuja ja kokeneita tekijöitä joihin luotan täysin. Hyvät odotukset päivästä, tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

12.00

Ensimmäinen peli, opr.

Lämmittelyjen jälkeen ensimmäiseen peliin omalla melkein vakiopaikallani. Ulkoradan pakkatuomarin homma on vaikemmasta päästä sijoittumisen osalta, omaa paikkaa pitää hakea koko ajan pelitilanteen mukaan ja yksiselitteistä oikeaa paikkaa ei oikein pysty määrittämään. Luistelua tulee paljon melkein pelissä kuin pelissä, tällä kertaa suurempia kilpajuoksupakkoja ei tuntuisi olevan, molemmat joukkueet pelaavat varsin selkeää ja hallittua peliä.

Kokonaisuutena peli näyttää opr:n paikalta suhteellisen tasaiselta ja siistiltä. Yksi foulaus mutta ei mitään agressiivisuutta josta tarvitsisi huolestua. Voittaja löytyy suhteellisen selkeästi ja omalta osaltani olen tyytyväinen päivän aloitukseen.

Ensikertalainen tuomarikin näyttää pärjäävän hommassaan täysin hyvin. Harjoituspelejä tiedän hänellä olevan alla mutta virallisessa sarjapelissä on aina oma lisäpaineensa. Muutama huomio jää mieleen kerrottavaksi mutta alku on lupaava.

Pelipaikan lattia on myös oikein mukava ja nopea luisteltava, sekin osaltaan helpottaa menoa radan ulkopuolella jossa aina on enemmän tai vähemmän kiire johonkin suuntaan.

Pelin loputtua ensimmäisenä ruokaa, nälkä ei ole mutta se tulee jos ei syö. Liikuntaa on jo tullut ja tulee vielä lisää.

14.30

Toinen peli, front ipr.

Fronttina sijoittuminen on kertaluokkaa selkeämpää. Edellisestä kerrasta fronttina on jo hetki aikaa niin ennen peliä pitää kiertää omaa paikkaa lämmitellessä että saan oman kulkureitin haltuun. Varsinaiset tehtävät ovat onneksi hyvässä muistissa kun back ipr:nä on tullut oltua aika paljonkin. Pakan tilanne, etupuolen egagement zone ja kontaktirikkeet. Tuttua hommaa ja saan heti alusta hyvän vedon päälle. Pari kertaa jäähycallia toistaessa joudun jäämään omalta paikalta liian taakse ja pari kertaa kiihdyttävä pakka yllättää ja jään hetkeksi jälkeen. Ei mitään vakavaa ja peli on muutenkin täysin hyväksyttävää.

Pakan tilanteessa on melkoisesti elämää ja se vie itseltäkin jonkun verran huomiota. Kokonaisuutena peli on taas siistiä ja mitään erityistä huomioitavaa ei jää mieleen.

17.00

Kolmas peli, jr.

Jammerituomaroinnista on vielä pidempään kuin fronttina olosta. Kaikki jr proseduurit olen käynyt mielessäni läpi moneen kertaan ja lämmitellessä jatkan mentaaliharjoittelua ja käyn läpi perusrutiinit. Käyn scorekeeperini luona ja vaikka en aiemmin tämän tyypin kanssa ole ollut jr/sk parina huomaan käsimerkkejä läpikäydessä että taitoa selkeästi on. Hyvä homma, taitava scorekeeper antaa jammerituomarille paljon varmuutta pisteiden kanssa.

Jammerituomarointi on itselleni tuomaripaikoista se eniten rutiineilla käsiteltävä. Lineupin aikaan otan ensin tunnisteet omasta jammerista ja pivotista, sen jälkeen vastapuolen blokkereista vastaavat tunnisteet pisteiden laskua varten. Jamin aikana sitten lead/no lead/minulla/toisella, pisteiden lasku ja näyttö, call offit, toista 30-40 kertaa pelin aikana. Kerran pitää käydä selvittämässä pisteitä sk:n kanssa mutta lopulta olemme tilanteesta samaa mieltä. Kertaalleen myös hukkaan oman jammerini hetkeksi, löytyy onneksi pakasta hetken päästä eikä pääse karkaamaan niinkuin tuommoisessa tilanteessa helposti käy. Väriä vaihtavaa jammeriakaan ei tule kertaakaan vastaan.

Jammerituomarina näkee helposti jos toinen joukkue selvästi dominoi peliä. Niinkuin tällä kertaa käy, ensimmäisellä puoliajalla omat jammerini ovat ison osan aikaa pakassa vastapuolen blokkereiden hallussa. Se toinen jammeri taas kiersi suurimman osan aikaa suhteellisen vaivattomasti. Toiselle puoliajalle vaihdamme joukkueet toisen jr:n kanssa ja minulle tulee vaihteeksi aktiivisempi kiertovuoro. Kolmannen pelin toisella puolikkaalla jalkapohjat alkavat ilmoittaa että nyt on jo hetki luisteltu. Kipu tuntuu vain lineuppien aikana, jamien aikana sitä ei huomaa joten ei mitään vakavaa.

18.30

Pelit valmiina, kättelyt, kuvat, päivän läpikäyntiä tuomariporukalla ja yleistä jutustelua. Sitten suihkun kautta kotimatkalle.

Matkalla ehdin taas miettiä päivän tapahtumia ja kertailla mikä meni hyvin ja mikä voisi mennä paremminkin. Kaikkein tyytyväisin olen siihen miten hyvin fyysinen kuntoni riitti loppuun asti. Autosta noustessa ja jaloitellessa reisissä tuntuu että päivällä on tullut tehtyä jotain mutta missään vaiheessa fyysinen rasitus ei päässyt häiritsemään pelitilanteeseen keskittymistä. Yhdeksän kuukautta jatkunut kunto- ja voimatreeni alkaa tuottaa toivottua tulosta. Myöhemmin ynnäilin sykemittarista kolmen pelin yhteiskulutukseksi 3544 kcal eli ilmeisesti on tullut vähän liikuttuakin.

Erityisen iloinen olen myös ensimmäiset viralliset pelinsä hoitaneen uuden tuomarin suorituksesta. Uusia kasvoja tulee porukkaan ihan liian harvoin joten jokainen uusi, varsinkin näin lupaava ja innokas tekijä on oikein piristävää.

23.00

Kotiin selvitessä kello on jo kääntynyt yli yhdentoista.

Kamat kuivumaan, cv:n päivitys, ruokaa, Keisari Dark palautusjuomaksi ja unta nubiin.

Tästä eespäin seuraavaa pelipäivää kohti. Se seuraava onkin doubleheader joten vähän lyhyemmällä päivällä selviää.

 

Tommi of Finland