Roller derby ja minä.

Syksyn 2016 alkeiskurssilaisia, takana vasemmalta Katri, Sanita, Roosa ja Ronja, edessä yksi kurssin ohjaajista Kirkaisu. Kuva: Samu Lehto

En ole urheiluihminen. Olin hokenut sitä jo vuosia. Tunsin jonkinlaista ylpeyttä siitä, ettei minua saanut lähtemään lenkille. Kouluaikoina vihasin kaikkea, mikä vähänkin viittasi treenaamiseen: suorittamista, tulosten mittaamista, pisteiden laskua, lihaskuntoliikkeitä, radalla juoksemista.

Koululiikunnan jälkeen en harrastanut enää mitään liikunnallista. Tätä jatkui siihen asti, kunnes olin päättänyt kokeilla roller derbyä. Olin kuullut lajista jo aiemmin, ja alusta asti sen vauhdikkuus ja ryminä viehättivät. Kiinnostus oli jäänyt pariksi vuodeksi kytemään, osittain varusteiden hankkimisen takia. (Nykyään ainakin Kuopiossa tilanne on uusille aloittelijoille helpompi, sillä luistimet saa vuokrattua seuralta!)

Aloittelijakurssin alussa en pystynyt edes seisomaan luistimilla koko treenien aikaa, kunnollisesta luisteluasennosta puhumattakaan. Luisteleminen oli kuitenkin alusta asti paljon hauskempaa kuin kuntosalilla tai lenkillä käyminen, ja treeneissä on ollut ihan uskomattoman mukavaa käydä. Myös mahtavat joukkuekaverit vaikuttavat osaltaan tähän!

Pidän siitä, että laji on raskas. Toisin kuin lenkkeilyssä, derbyssä joutuu myös jatkuvasti huomioimaan ympäristöä, keskittymään, ja ajattelemaan omaa sijoittautumista radalla. Syke nousee melkein huomaamatta. Aika usein käy niin, että jonkin asian treenaaminen on ollut niin hauskaa, että vasta lopuksi tajuaa kuinka väsynyt sitä onkaan.

Harrastaessa olen oppinut sietämään esimerkiksi “kierrosten luistelemista”, joka on samantapainen harjoitus kuin Cooperin testi. Teen jopa lihaskuntoliikkeitä, aivan vapaaehtoisesti, koska olen huomannut miten paljon niistä on hyötyä.

Vaikka en ole kovin hyvässä kunnossa, en ole myöskään ikinä ollut paremmassakaan. Pystyn hyväksymään itseni ja rajoitteeni, ja tiedän että kehoni vahvistuu kun annan sille aikaa. Olen vielä siinä vaiheessa harrastamista, että uusia asioita tulee vastaan ihan koko ajan. Tästä on hyvä jatkaa – ehkä roller derby pikkuhiljaa tekee minusta jopa urheiluihmisen.

Ronja, #13

KuRDilan kuulumisia divarin jälkeen

Vuoden 2016 divarikausi on valmis joten keräsimme pelaajilta tuntemuksia nyt kun tuo kova urakka on takana. 2015 divari jäi väliin akuutin pelaajapulan takia, elämä vei pelaajia ketä minnekin joten parhaaksi vaihtoehdoksi jäi skipata divari ja palata seuraavana vuonna paremmin voimin.

Kesän ja syksyn mittaan muuttoliike kävi toiseenkin suuntaan ja muutaman uuden pelaajan kanssa päästiin pelaamaan 2015 Pohjola Cupia josta runkosarjan osalta lohkesikin voitto yhtä vaille kaikista peleistä. Finaalissa joukkue jäi kovasta yrityksestä huolimatta toiseksi.

”Kapteenina olen erityisen ylpeä siitä miten paljon joukkueen yhteispeli on kehittynyt syksystä tähän päivään. Tappioista ja vastoinkäymisistä ei olla lannistuttu, vaan rakkaus derbyyn on palanut kiihkeästi koko kauden luoden intoa ja taistelutahtoa pelaamiseen!”

Divarin osalta alku oli vähän kankeaa kun taas elämä näytti toisen puolensa ja ensimmäisessä pelissä oli kymmenen pelaajan rosteri ja Joensuu vei aika selkeästi. Kotiturnauksessa vastassa oli Porvoo ja tällä kertaa ero oli jo pienempi Porvoon voitettua kahdeksan pisteen erolla. Viimeiseen jamiin asti oli mahdollisuudet voittoon mutta tällä kertaa kävi näin.

”Ihan mielettömän hienoa oli olla mukana divaripeleissä. Mutta myös tosi rankkaa, kun pelattiin niin pienellä miehityksellä: kahdessa pelissä oli 10 pelaajaa ja yhdessä 12. Oma sairastuminen ennen viimeistä peliä tuntui tosi kurjalta, kun tiesi ettei ole ketään joka tulisi tilalle. Meidän joukkueelle tämä divarikausi on tehnyt tosi hyvää, pelataan nyt paljon paremmin yhteen kuin Pohjola Cupissa ja nyt tiedetään millaisia huikeita voimavaroja meistä löytyy kovan paikan tullen.”

7.5. oli kolmas ja viimeinen turnaus Jyväskylässä ja vastassa emäntäjoukkue Jyväskylä Rolling Ragdolls. Sairastumiset ja työasiat tekivät taas tehtävänsä ja KuRDit lähtivät pelaamaan kymmenellä neljäätoista vastaan.

”mun mielestä vika peli vedettiin ZEN AS FUCK MUT TÄYSII.. oli tosi rauhallinen tunnelma.. joskus hajos mut sit rauhotettii ja homma toimi jälleen.. toisaalta onnea että treeneissä ei oo aina kaikki paikalla ni pääsee olemaan toisten lineupeissa.. veikkaan et siks yhteispeli muidenkin kanssa tässä tilanteessa kääntyi hyväksi kun ei oo ihan täysin vierasta tyyppiä vieressä.. rauhallisuus tekemisessä.. calm the fuck down toimii”

Noista lähtökohdista aika moni luultavasti veikkaili Kuopion jäävän divarissa viimeiseksi. Vaan miten kävikään? Ratkaisua saatiin jälleen kerran odottaa viimeiseen jamiin asti ja loppuvihellyksen jälkeen Kuopio vei voiton 168-170. Toiseksi pienimmällä mahdollisella piste-erolla. Melkoista.

”Viime pelissäkin näytti hetken siltä, että Jyväskylä alkaa nousta niskan päälle, mutta sieltä se rautainen asenne nousi vastaan ja emme hämmentyneet siitä vaan peli jatku omaan fiksusti pelaavaan tapaansa. Koolattiin järkevästi, seinät kierrätti ja pysyi hitaana. Aina kierrettiin jammerin eteen ja resetti toimi hyvin, ei lähdetty aina kierrättää taakse asti vaan resetti omaan asetelmaan ja jammeri pysähty taas kun seinään. Yhteispeli toimii ja jammerit, etenkin uudet tulokkaat on näyttäneet kyntensä tässä hommassa.”

KuRDien tulevaisuus näyttää taas vähän valoisammalta. Viimeisimmän fresarikurssin ensimmäinen scrimmage on jo melkein ovella ja kaikilla fresareilla on intoa ja halua treenata. Seuraava divari alkaa nykytiedolla vuoden 2017 syksyllä Suomi Cupin siirtyessä syys/talvi/kevätkaudella pelattavaksi. Väliin mahtuu yksi Pohjola Cupin kausi ja vielä tuntematon määrä muita pelejä joten hyvin on aikaa saada uudet pelaajat vauhtiin ja vanhemmat pysymään terässä.

”Kehitys. Se on se mikä on itselle jäänyt vahvasti mieleen. Ollaan menty koko joukkueena hirmuisesti eteenpäin. Kauteen mahtui myös pari tappiota ja kukapa nyt häviämisestä tykkää, mutta otettiin opiksi ja mentiin eteenpäin. Mä oon aina odottanut pelejä kovasti ja yks syy tähän on se, että pääsee sen oman porukan, eli ihan teidän kaikkien kanssa, tositoimiin. Yhdessä mennään, loppuun asti. Ylpeä saa kyllä olla jokaisesta meidän pelaajasta ja kun miettii miten monelle tämä oli ensimmäinen kausi tällä tasolla! Ihan mahtavaa.”
Vain aika näyttää mihin KuRDit tästä vielä pääsevät.

Kuukauden KuRDi: #24 Ronski

Vaeltava KuRDi

#24 Ronski matkalla pakan läpi Porvoon divariturnauksessa 12.3.2016. Kuva: (c) Marko Niemelä, punkmarko.kuvat.fi
#24 Ronski matkalla pakan läpi Porvoon divariturnauksessa 12.3.2016. Kuva: (c) Marko Niemelä, punkmarko.kuvat.fi

Vantaan pahamaineisesta Korsosta kotoisin oleva Ronski ehti treenata Kallion riveissä vajaan vuoden ja pitää vuoden taukoakin ennen KuRDiklaaniin liittymistään. Paljon luonnossa viihtyvä monitoimipelaajamme pelaa pääosin blokkerina mutta tarvittaessa myös jammerina. Mistä Ronski on tehty, siitä otamme selvää tässä lyhyessä haastattelussa.

Maailma Ronskin silmin:

Mitä harrastuksia sinulla on roller derbyn ohessa?

No ensinnäkin retkeily – viihdyn paljon paremmin metsässä kuin kaupungissa, illanviettoonkin on minusta mukavampi lähteä nuotion äärelle kuin baariin. Ja toinen tärkeä on tanssi. Käyn itämaisen tanssin tunneilla ja olen mukana tanssiryhmässä jonka kanssa käydään jossain pikku keikoilla silloin tällöin. Muilta osin mun harrastukset vaihtelee koska kyllästyn todella herkästi kaikkeen. Mulle on ihan täysi mysteeri miten niin monet jaksaa puurtaa vuodesta toiseen esim. punttisalilla. Mä jaksan korkeintaan pari kuukautta, sitten mun tylsyydensietokyky on ylitetty ja lopetan. Lohdutan itseäni ajatuksella että ei ketut ja oravatkaan nosta punttia ja silti ne on ihan hyvässä tikissä.

2016 divarin kotiturnaus on pelattu. Miten lähdet valmistautumaan seuraavaan turnaukseen?

Ainakin käyn vihdoinkin hierotuttamassa jalkani. Viime peli meni mun osalta vähän plörinäksi kun jalat oli niin halvatun jumissa ettei ikinä ennen.

Peliä edeltävä jännitys on vaihtelee suuresti eri ihmisten välillä mutta on kaikille varsin todellista. Onko sinulla jotain erityistä tapaa käsitellä pelijännitystä ja onko se enemmän eteenpäin ajava voima vai häiritsevä tekijä?

Eipä mulla ole kummoisiakaan konsteja jännityksen käsittelyyn. Kun pulssi on kaksisataa ja tärisyttää ja oksettaa niin koitan vain hengitellä syvään ja rauhoitella itseäni lempeillä ajatuksilla, tyyliin ”ei hätää, hyvin se menee”. Musiikin kuuntelu auttaa myös. Blokkerina pelaaminen ei ole kovin pelottavaa, jammaaminen jännittää aina miljoona kertaa enemmän. Jännitys on mulle enemmän häiritsevä tekijä, koska se vie multa ruokahalun. Nykyään sentään saan nukutuksi peliä edeltävänä yönä.

Mikä on paras ominaisuutesi pelaajana? Entä mitä ominaisuutta haluaisit erityisesti kehittää?

Ehkä mun paras ominaisuus on se, etten oo liiaksi erikoistunut mihinkään, joten voin yhtä lailla pelata mitä vaan paikkaa. Erityisesti haluaisin kehittää ihan perus luistelutekniikkaa ja asentoa tarttis saada matalammaksi.

Suurin unelmasi pelaamiseen liittyen?

Haluaisin asua paikkakunnalla, jossa on roller derby seura. Nythän käyn treeneissä naapurikaupungissa ja matkaa kertyy reilu 60 kilometriä per suunta. Jos tuota pientä haittatekijää ei huomioida niin elän jo derbyunelmaani koska saan pelata ihan oikeasti, ihan oikeassa joukkueessa uskomattoman hienojen, ihanien ja taitavien tyyppien kanssa.

Lempivärisi?

Sateenkaari.

Lopuksi olennaisin: Jetboil vai Trangia?

Toi oli paha. Ehkä Jetboil, koska trangiassa on niin paljon osia. Tai ehkä sittenkin Trangia, kun niitä kattiloita voi tarvittaessa käyttää nuotiollakin. Mutta ehdottomasti kaasupolttimella, en tykkää lotrata Marinolin kanssa.