Tekijä: Envy

The Skater Formerly Known as Cherryf.

Syntyjään helsinkiläinen ja aina pääkaupunkiseudulla asunut, mutta juuriltaan savolainen Serihvi, muutti Kuopioon kaksi vuotta sitten. Derbyvuosia Helsingissä ehti kertyä neljä, Helsinki Roller Derbyn perustamisesta lähtien. ”Oon aina ollu tosi epäurheilullinen arkajalka, joten derbyn opettelu on kestänyt kauan. Päälle vielä infernaalinen unettomuus, ni aivot ja tasapaino ollu kovilla! Mutta laji on vieny mennessään.” Savolainen leppoisa ilmapiiri on siivittänyt taitojen kehittymistä ja ensimmäisen kautensa Serihvi pelasi Kuopion riveissä. ”Villin Pohjolan derbymaailma on kovin erilainen, mutta täällä on hyvä olla! Ritardien joukko on alusta asti tuntunut kodikkaalta ja tänne on ollut helppo sopeutua.”

Vuoden 2014 Tsemppaajaksi valittu Serihvi on todennut että muiden kannustaminen ole itseltä pois. Toimituksessamme leijailee olettamus että joukkuelajissa toisten kannustamisella on hyvä potentiaali saada jotain itselleenkin. Eli Sheriffimme on hyvinkin oikealla linjalla.

Puhtaasti blokkerina pelaava Serihvi hoitaa pelien ulkopuolella seuran merchihankintoja ja kotona kahta kissaansa.

Law of the Savo:

Perinteinen kysymys. Pelaajanimesi ja numerosi tarina?

Koska ensimmäinen nimivaihtoehto Cherry Only (Misfitsin Jerry Onlyn mukaan) oli jo varattu Jenkeissä, niin päädyin lempi(alkoholi)juomani mukaisesti yhden tähden Sheriffiin.

Metafyysinen kysymys. Jos et olisi Serihvi kuka olisit?

Olisin kissa! Vai siis derbymaailmassa? No, olisin silti joku kissa.

Mukava kysymys. Montako kissaa per talous on tarpeeksi?

Yksikin kissa on tarpeeksi, mut ite oon kahen kissan kannattaja. Pääasia, ett kisuilla on riittävästi tilaa ja hyvät oltavat.

Vakava kysymys. Näkemyksesi valtavista kissoista(leijona, tiikeri, leopardi, yms.)lemmikkeinä?

Villieläimet kuuluu luontoon! Kesykissallakin on vielä vahvat vaistot jäljellä, saati sitten villikissoilla. Niiden täytyy saada toteuttaa luontoaan.

Olennainen kysymys. Mikä on tärkein asia, jonka haluat opettaa uusille pelaajille?

Jos laji tuntuu omalta, niin älä luovuta, vaikka alku oiskin hankala. Itse oon elävä esimerkki siitä, että toivotonkin tapaus voi oppia.

Viimeinen kysymys. Osaatko nimetä kolmikon jonka mieluiten ottaisit viereesi blokkaamaan? Oman joukkueen ulkopuolelta siis.

Apua. Nyt lähtee kyl ihan fiiliksellä: Linda HRD:sta (ei pelaa tällä hetkellä), Åke Oulusta ja… Saako ees yhen ottaa Kuopiosta? Ja meidän Rambo.

6.9.2014 Bouttiarallaa Vitostien varrella
Ensimmäinen kotipeli ja neljäs sija Pohjola Cupissa, monelle pelaajalle viimeinen peli Ritardien riveissä. Vetäydyimme päättäväisinä takaisin suunnittelupöydän ääreen ja rauhassa rakentamaan rivejämme ja peliämme uudelleen kaikista kokemuksista oppineina.

Vuoden sisään on mahtunut paljon muutoksia ja kovaa työtä. Rosteri on elänyt ja pelipaikkoja muokattu, uusia strategioita harjoiteltu ja keskitytty hiomaan joukkueesta kokonainen palanen, joka tulee näyttämään karvansa tulevalla kaudella.

18.7.2015 Susi Hot Rock -näytösottelu Ilosaarirockissa
Jännittää. Enemmän tai vähemmän jännittää, ihan jokaista meistä. Edellisestä, kokonaan omalla joukkueella pelatusta, pelistä on lähes vuosi. Osalle meistä edellisestä pelistä on jo yli vuosi, osa on uusia kasvoja ja ensimmäinen peli Yön Ritardien riveissä vielä korkkaamatta.

Vastassa on Joensuun Rolling Rogues, joka on pelannut vuoden aikana niin 1. divisioonassa kuin ulkomaillakin, muiden matsien lisäksi. Sekös se vasta jännittää. Joensuu on aina ollut ihanan rakas vastustaja, sillä pääsemme testaamaan ja kartoittamaan taitomme ja tasomme heitä vastaan pelatessa. Suurin osa harjoituspeleistä ja virallisista otteluista on ollut Joensuuta vastaan. Mukavaa päästä rikkomaan vuoden tauko kotoisasti joensuulaisia vastaan.

Jännittää silti. Mikä siinä on? Vuosi ollaan hikoiltu, hiottu yksilö- ja joukkuetaitoja, hikoiltu vielä lisää. Kehitystä on tapahtunut huimasti, kaikki huomaavat ja tiedostavat sen.

“Ensimmäinen peli oman joukkueen kanssa niin, että kuulun varsinaiseen lineuppiin, ahdistaa, jännittää, ja vähän pelottaakin. Kestääkö kunto? Pitäis kestää, jos muistan hengittää. Mutta kestääkö pää? Jaksanko tsempata muita vai pitääkö minua tsempata? Osaanko mitään? Nyt tuntuu siltä että en. Mitä jos seinä hajoaa kerta toisensa jälkeen ja vastustajan jammeri sen kun tekee pisteitä. Seinä. Niin, seinään tarvitaan muitakin kuin minä. Nyt mietin miten koviksia kaikki muut on eikä jännitä enää niin paljoa. Paitsi ehkä se yleisö.”

Kuten sanottua, rosterissa on tapahtunut paljon muutoksia ja monelle pelaajalle tämä on ensimmäinen varsinainen peli Kuopion riveissä. Vuosi on ollut muutosten aikaa ja moni uusi pelaaja on noussut erittäin hienosti tärkeäksi osaksi joukkuetta ja yhdessä vakiintunempien kasvojen kanssa hioutunut rautaiseksi joukoksi.

“Jännitys on sitä luokkaa että meinaan laittaa aamukahviin maidon sijasta kraanavettä ja sähkövispilän yritin työntää jääkaappiin. Eli pikkusen vaikeeta olla läsnä hetkessä kun ajatukset karkaa tulevaan peliin. Oon kuitenkin enemmän innoissani kuin kauhuissani, tää on mun eka oikee peli!”

Peliä edeltävällä viikolla kasaannuimme viettämään piknikiä erään pelaajan olohuoneen lattialle. Puhe kääntyi väistämättä tulevaan koitokseen ja sitä koskevaan jännitykseen. Joku kuvasi jännityksen kasvaneen jo 50 miljoonan kertaiseksi. Melkein käsin kosketeltavissa siis. Kaikesta huolimatta tiedämme, että vuoden treenaus ei ole mennyt hukkaan ja olemme valmiimpia kuin koskaan. Luotto joukkuekavereihin on todella kova ja olemme valmiita. Rautaiset KuRDit ovat matkalla Ilosaareen, Sata Salamaa raikuen.

Kuva: Marko Niemelä