Kategoria: Pelaajat

Heitetään perinteet nurkkaan ja jätetään ilmiselvät pelaajanimikyselyt pois. Vuoden viimeisessä pelaajaesittelyssä tässä kuussa Kuopio Roller Derbyn uudempaa sukupolvea, jo lähes kaksi vuotta pelannut Melankolina #338. Tämä tiukkaakin tiukempi blokkeri ja monien ilmeiden mestari jaksaa ällistyttää kerrasta toiseen niin treeneissä kuin peleissäkin. Ahkera treenaaja, joka ei pelkää kokeilla uusia kikkoja ja niksejä, sekä peleissä oman seinänsä kanssa asettaa tiukan haasteen vastustajien jammereille.

Ole hyvä, estradi on sinun.

Olet lähtenyt pelottomasti toimintaan mukaan ja kokeilet rohkeasti uusia asioita. Pelkäätkö mitään?

Minähän pelkään kaikkea! Minulla on hyvin monta ja kummallista fobiaa, yhtenä esimerkkinä ihan järkyttävä araknofobia. Ja ei, en arvosta keppostelua tämän kustannuksella, vaikka ylipäätään pidänkin kaikenlaisesta hassuttelusta.
Derbyssä pelkään luultavasti eniten loukkaantumisia – eniten sitä, että aiheutan kanssaihmisille vammoja omalla toiminnallani. Epäonnistumisen pelko on myös jatkuvasti läsnä, mutta sen ei saisi antaa ottaa valtaa. Varsinkin jammerimyssy omassa päässä saa kyllä pultut tutisemaan. Itse Tuhon hitti on myös äärimmäisen pelottava. Koen myös outoa pelkoa siitä, että varusteet eivät kestäkään pelin tiimellyksessä – mulla on joka pelissä varaleggarit mukana, koska pelkään että pelihousut repeää.

Lähes pari vuotta takana ja olet alusta asti ollut aktiivisesti seuratoiminnassa mukana. Mikä on ollut parasta tähän mennessä?

Tähän täytyy kyllä myöntää että minun matkani seuratoiminnassa ei ole ollut mikään menestystarina. Monessa on oltu mukana, mutta henkilökohtainen panos asioiden järjestämiseen lienee turhan pieni, jotta minua voitaisiin erityisen aktiiviseksi kuvailla.

Osallistuimme syyskuussa Kuopio Hallissa järjestettävään Feel Your Movement -tapahtumaan ja se oli monellakin tavalla onnistunut reissu – saimme seurana näkyvyyttä, ja tavoitimme aika monta derbystä kiinnostunutta tyyppiä. Lisäksi meillä oli voimakas yhdessä tekemisen meininki, mikä oli ehkä kaikkein parasta!

Viimeisimmässä pelissä sinut äänestettiin Best Blockeriksi. Mitkä ovat blokkauksesi kulmakivet?

Blokkaukseni kulmakivet ovat aina ne tyypit, jotka ovat minun kanssa samassa seinässä – ilman blokkerikavereita ei ole seinääkään. Oman paikkansa löytäminen ja muiden kanssa kommunikoiminen on tosi tärkeää. Ja derby stance – aina voi yrittää mennä vieläkin matalammaksi. Tykkään itse blokata naama jammeriin päin (vai vaan väärinpäin?) koska silloin jammerin liikkeitä on luonnollisesti helpointa seurata, ja pystyn kertomaan kavereille, että missä se tähtipää milloinkin menee.

Jos henkilökohtaisella tasolla pitää miettiä omia vahvuuksia niin vaikeaksi kyllä menee. Olen pohjalaissyntyisenä erittäin itsepäinen luone, joten kai se voi näkyä radallakin tietynlaisena periksiantamattomuutena. Ai että ottaa pannuun joka kerta kun jammeri pyyhältää ohitse. Ketutusta voi hyödyntää voimavarana – ajatella että seuraavalla kierroksella en varmasti päästä ohi.

Mikä on sellainen taito, jonka tahtoisit derbyn saralla oppia?

Tämä on vähän hassua, koska pelaan blokkerina, mutta jäätävän korkean apex-hypyn taitaminen olisi tosi hienoa!

Derbyidolisi ja miksi?

Minun täytyy tunnustaa, että seuraan aivan liian vähän ison maailman tapahtumia, ja siten minulla ei varsinaista suurta ja kuuluisaa derbyidolia edes ole. Osallistuin HRD:n järjestämälle Stephanie Mainey -bootcampille tänä syksynä, ja olihan tuo Mainey aikamoinen kovis. Suomen maajoukkueen taipaletta MM-kisoissa tuli myös jonkin verran seurattua, ja tunnustaudun kyllä kovaksi Silakka-faniksi, mutta en osaa mainita ketään yksittäistä pelaajaa, jota fanittaisin eniten. Ja derbyn katsojana olen vähän pöljä, kun katse kohdistuu useimmiten vain jammereihin, eikä niihin seiniin, joista pitäisi ottaa mallia.  

Kuukauden KuRDi siirtyi talviaikaan, mutta täällä ollaan edelleen, kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen! Tällä kertaa spotlightissa on ehkä eniten toimitsijoita hämmentävä kuopiolaispelaaja, eikä edes radan puolella! Mistä tämä nimen ja numeron yhdistelmä oikein on peräisin?

Joku vitsihän se oli. Istuttiin iltaa muutaman KuRDilaisen voimin ja mietittiin derbynimiä. Jostain mieleeni pälkähti nimi Lou Vitonen. Se tuntui heti omalta. Tämän jälkeen luonnollisesti mietintään tuli pelinumero. Loogisintahan olisi ollut ottaa pelinumeroksi vaikkapa viisi, mutta ei. Hieman pitää olla savolaista kieroutta mukana ja laittaa pelinumeroksi kaksi. Onhan siinä aika idioottimainen twisti; Lou Vitonen, pelinumerolla 2. Haha, meistä se oli ainakin sillä hetkellä hurjan hauskaa. Ja on sille kieltämättä vielä kyseisen illan jälkeenkin naureskeltu.

Olet yksi seuran perustajajäsenistä keväältä 2012, kerro vähän tästä kolmen ja puolen vuoden matkasta joukkueen nykyiseen tilanteeseen.

Toiminta haki pitkään omaa uomaansa ja jokainen silloinen seurassa ollut jäsen myös omaa paikkaansa seurassa. Myös muutamia riitoja ja hampaidenkiristelyjä mahtui tuohon aikaan. Tämän ehkä jollain tapaa ymmärtääkin kun lyödään yhteen kasa toisilleen lähes tuntemattomia ja voimakastahtoisiakin naisia. Kaikilla oli hieman erilainen käsitys siitä, millaisena tulevan roller derby -seuran näki ja millaiseksi sen toivoi muotoutuvan. Eteenpäin kuitenkin mentiin.

Jos nyt jotenkin vertaisin kolmen vuoden takaista ja tämän hetkistä Kuopio Roller Derbyä, niin suurimpana erona näkisin ehkä sen, että nyt on keskitytty siihen olennaiseen, eli pelaamiseen ja harjoitteluun. Alkuvaiheessa pienellä porukalla yritettiin olla kaikkea mahdollista, ja aikaa ja energiaa kului suunnattomasti kaikkeen oheishupsutteluun. On ollut hienoa huomata se, kuinka järjestäytynyttä ja säännöllistä toiminnasta on tullut.

Parannettavaa tietysti aina löytyy ja seuratoiminta kehittyy koko ajan. Täytyy sanoa, että mukaan on saatu värvättyä hurjasti hyvää porukkaa, jotka mahdollistavat sen, että toiminta rullaa niin hyvin kuin se nykypäivänä rullaa. Tässä lienee hyvä sauma kiittää kaikkia KuRDin kolme vuotisella taipaleella mukana olleita ja vielä tänäkin päivänä mukana olevia!

Suunnittelit myös seuran logon, ja täytyy sanoa että pin-up -tähtönen Puijon torni jalkojensa välissä on iskevimpiä ideoita joita derbylogoissa on nähty. Oliko logon suunnittelu helppo nakki, vai oliko vähällä syntyä aivan muunlainen lopputulos?

Logoa mietittiin pitkään ja hartaasti. Logoon haluttiin jotain perikuopiolaista, lisäksi jotain omaperäistä ja ehkä hieman huumoriakin. Ideointiin osallistui myös muita seuran jäseniä ja ideoinnin pohjalta piirtelin useita eri logovaihtoehtoja. Puijon tornilla lentävä naikkonen taisi kuitenkin aika yksimielisesti saada koko seuran kannatuksen. Olen logoa joskus kuullut kutsuttavan myös piereväksi Puijon torniksi. :DDD

Derbypelaajat ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja sinä sieltä pidemmästä päästä. Miltä tuntuu harjoittelu tai pelaaminen jos vierellä tai vastassa on paljon pienempi kaveri?

Eripituinen pelikaveri luo tietysti omanlaisensa haasteen. Ei ole helppoa pelailla kaverin kanssa, jonka takamus on kolmekymmentä senttiä alempana kuin oma takamus ja sitten pitäisi vielä blokkailla takamukset yhdessä. Tässä tietysti itselle taas yksi haaste lisää: matalampi derby-stance!

Lyhyt pelitoveri ei kuitenkaan ole niin hankala kuin lyhyt vastapeluri. Oman joukkuetoverin kanssa voi aina keksiä erilaisia tapoja blokata, joissa pituuserolla ei ole niin suurta merkitystä. Mutta lyhyet vastapelurit ovat hankalia. Highblokkia tulee tehtyä aika helposti. Itseäni kohtaan highblokkia taas tuskin koskaan tulee.

Olet pitkään pelannut pelkästään blokkerina, oletko täysin kotonasi tällä paikkaa vai kyteekö pinnan alla jonkinlainen jammauskipinä?

Kieltämättä aina välillä treeneissä kytee sellainen pieni jammauskipinä, mutta pelissä tuota kipinää ei suuremmin ole. Pitäydyn mieluummin blokkerin roolissa, koska siinä tunnen olevani parempi. Blokkaaminen on hauskaa vaikka se hieman epäonnistuisikin, mutta jammaus taas on hauskaa vain niin pitkään kuin se onnistuu!