6.9.2014 Bouttiarallaa Vitostien varrella
Ensimmäinen kotipeli ja neljäs sija Pohjola Cupissa, monelle pelaajalle viimeinen peli Ritardien riveissä. Vetäydyimme päättäväisinä takaisin suunnittelupöydän ääreen ja rauhassa rakentamaan rivejämme ja peliämme uudelleen kaikista kokemuksista oppineina.
Vuoden sisään on mahtunut paljon muutoksia ja kovaa työtä. Rosteri on elänyt ja pelipaikkoja muokattu, uusia strategioita harjoiteltu ja keskitytty hiomaan joukkueesta kokonainen palanen, joka tulee näyttämään karvansa tulevalla kaudella.
18.7.2015 Susi Hot Rock -näytösottelu Ilosaarirockissa
Jännittää. Enemmän tai vähemmän jännittää, ihan jokaista meistä. Edellisestä, kokonaan omalla joukkueella pelatusta, pelistä on lähes vuosi. Osalle meistä edellisestä pelistä on jo yli vuosi, osa on uusia kasvoja ja ensimmäinen peli Yön Ritardien riveissä vielä korkkaamatta.
Vastassa on Joensuun Rolling Rogues, joka on pelannut vuoden aikana niin 1. divisioonassa kuin ulkomaillakin, muiden matsien lisäksi. Sekös se vasta jännittää. Joensuu on aina ollut ihanan rakas vastustaja, sillä pääsemme testaamaan ja kartoittamaan taitomme ja tasomme heitä vastaan pelatessa. Suurin osa harjoituspeleistä ja virallisista otteluista on ollut Joensuuta vastaan. Mukavaa päästä rikkomaan vuoden tauko kotoisasti joensuulaisia vastaan.
Jännittää silti. Mikä siinä on? Vuosi ollaan hikoiltu, hiottu yksilö- ja joukkuetaitoja, hikoiltu vielä lisää. Kehitystä on tapahtunut huimasti, kaikki huomaavat ja tiedostavat sen.
“Ensimmäinen peli oman joukkueen kanssa niin, että kuulun varsinaiseen lineuppiin, ahdistaa, jännittää, ja vähän pelottaakin. Kestääkö kunto? Pitäis kestää, jos muistan hengittää. Mutta kestääkö pää? Jaksanko tsempata muita vai pitääkö minua tsempata? Osaanko mitään? Nyt tuntuu siltä että en. Mitä jos seinä hajoaa kerta toisensa jälkeen ja vastustajan jammeri sen kun tekee pisteitä. Seinä. Niin, seinään tarvitaan muitakin kuin minä. Nyt mietin miten koviksia kaikki muut on eikä jännitä enää niin paljoa. Paitsi ehkä se yleisö.”
Kuten sanottua, rosterissa on tapahtunut paljon muutoksia ja monelle pelaajalle tämä on ensimmäinen varsinainen peli Kuopion riveissä. Vuosi on ollut muutosten aikaa ja moni uusi pelaaja on noussut erittäin hienosti tärkeäksi osaksi joukkuetta ja yhdessä vakiintunempien kasvojen kanssa hioutunut rautaiseksi joukoksi.
“Jännitys on sitä luokkaa että meinaan laittaa aamukahviin maidon sijasta kraanavettä ja sähkövispilän yritin työntää jääkaappiin. Eli pikkusen vaikeeta olla läsnä hetkessä kun ajatukset karkaa tulevaan peliin. Oon kuitenkin enemmän innoissani kuin kauhuissani, tää on mun eka oikee peli!”
Peliä edeltävällä viikolla kasaannuimme viettämään piknikiä erään pelaajan olohuoneen lattialle. Puhe kääntyi väistämättä tulevaan koitokseen ja sitä koskevaan jännitykseen. Joku kuvasi jännityksen kasvaneen jo 50 miljoonan kertaiseksi. Melkein käsin kosketeltavissa siis. Kaikesta huolimatta tiedämme, että vuoden treenaus ei ole mennyt hukkaan ja olemme valmiimpia kuin koskaan. Luotto joukkuekavereihin on todella kova ja olemme valmiita. Rautaiset KuRDit ovat matkalla Ilosaareen, Sata Salamaa raikuen.
